keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Lahjaksi Girl Poweria - Tanhupallon askartelukirja ja Iltasatuja kapinallisille tytöille


Tänään on Pihlan synttäripäivä ja hankin hänelle lahjaksi pari kirjaa. Hän pitää satujen kuuntelemisesta ja on tosi kiinnostunut kirjoista ja kirjaimista. Me asioidaankin kirjastossa ahkeraan tahtiin ja lainattujen pinosta löytyy uusien tuttavuuksien lisäksi lähes aina ikisuosikki Tatu ja Patu sekä prinsessasatuja. Jotkin tietyt kirjat on silti hauska omistaa ihan itsellään, joko upean kuvituksen takia tai sitten mielenkiintoisen sisällön vuoksi, johon tulee palattua aina uudestaan. Viisivuotiaan Pihlan (upeasti paketoidusta!) silkkipaperilahjapaketista paljastui toivottu Tanhupallon askartelukirja ja valitsemani Iltasatuja kapinallisille tytöille
Diy, askartelu, lahja viisivuotiaalle, Annan tirpat, nätti paketti, paketointi, silkkipaperi

Olin pienenä aikamoinen prinsessatyttö, mutta olin myös paljon muutakin. Leikin kiipeilyleikkejä, pelasin jääkiekkoa ja halusin perustaa mummolan takapihalle krokotiilipuiston. Samoin myös Pihla on välillä prinsessa, mutta muuttuu silmänräpäyksessä hurjaksi tiikeriksi tai kummitukseksi. Vaikka pääpaino meidän perheen leikeissä on selkeästi tytöille mielletyssä tekemisessä, joko kaverien tai vanhempien vaikutuksesta tai sitten ihan muuten vaan, en halua kieltää mitään leikkiä sen perusteella että se on vain poikien juttu. 
Olen ollut niin kauan kuin muistan suuri Disney ja luonnollisesti myös Disney-prinsessa fani. Olen onnistunut tehokkaasti siirtämään kiinnostustani seuraavalle sukupolvelle laulamalla biisejä, jakelemalla tuikitärkeää nippelitietoa aiheesta sekä järjestämällä leffailtoja. Varsinkin vanhemmissa, juuri niissä kaikista ihannimmin piirretyissä leffoissa on prinsessan rooli aika kapea. Toki myös entisajan Disney-prinsessat on erilaisine luonteenpiirteineen hurmaavia ja ihailtavia, mutta oli ne myös aika vietävissä välillä. Ajan mittaan sankarittaret ovat muuttuneet moniulotteisimmiksi ja itsenäisemmiksi hahmoiksi, Frozen ja Vaiana siitä hyvinä esimerkkeinä. Katsottiin muuten muutama päivä sitten Robin Hood vuodelta 1973, se jossa Robin ja Marian-neito oli kettuja. Sen aikakauden piirrosjälki on minulle lähimpänä sydäntä ja jollain tasolla se on vaikuttanut myös omaan tyyliini kuvittajana. Tavoitteenani ei kuitenkaan ole kyllästää lapsiani pelkästään satuhahmomaailmalla ja siksi Iltasatuja kapinallisille tytöille tuo esiin erilaisia tarinoita ihan oikeasta elämästä.
Kirja on herättänyt pohdintaa ja hyvää kiriittistä keskustelua. Aihetta on tarkasteltu monipuolisesti tekstissä Iltasatuja ihan kakille kapinallisille. Elsan Oi mutsi mutsi blogissa. Sadan historiaan vaikuttaneen naisen satumuotoon kirjoitetut tarinat ja niihin tehdyt upeat kuvitukset on kaunis ja mielenkiintoinen kokonaisuus. Luimme tänään iltasaduksi kirjan ensimmäiset tarinat matemaatikko Ada Lovelacesta ja huippumalli Alek Wekistä. Pihla oli omin nokkinensa selannut kirjan kuvituksia läpi päivällä ja halusi kuulla vielä lisäksi tarinat merirosvo Jacquotte Delahayesta ja Kleopatrasta. Lopuksi mietiskeltiin, mitä se kapinallinen oikein tarkoittaa. Pahoin pelkään, etten osannut selittää sanaa täysin tyhjentävästi.
Iltasatuja kapinallisille tytöille, kirja-arvio, silkkipaperi, Annan tirpat
Tanhupallon askartelukirja taasen on aika hauska. Mukavaa että Pihla halusi juuri tämän askartelukirjan, sillä siinä on monta seikkaa joista minäkin pidän askartelun ja käsillä tekemisen lisäksi. Oikeastaan kaikki askartelumateriaalit löytyvät kotoa ja monen jutun voi saada aikaan kierrätysmateriaalista. Hyvää kestävä kulutus ja KonMari tyylistä ajattelua siis. Yksinkertaisimmillaan salaisen kaverin tekemiseen tarvitaan kynä ja sormi, banaanipuhelimeen banaani ja kynä. Vaikeusaste kolme karvapalloa -tasolla askartelu on jo haastavampaa (alla oli varoitus, että saattaa mennä hermo). Silmäilimme kuitenkin Pihlan kanssa ohjeita tyynen rauhallisina. Todettiin että ollaan jo niin askartelukonkareita, että eiköhän nämä hommat ajan kanssa onnistune. Pelonestokiikarit menee varmasti myös tehtävien listalle, sillä ne päässä ei pelkää esimerkiksi pimeää. 

Silkkipaperi, tanhupallon askartelukirja, Pauliina Mäkelä, Annan tirpat, kirja-arvostelu


Tuosta kortista vielä muutama sananen. Kortin kuva on Pauliina Mäkelän piirros, ihan huikean hieno. Sanoin Pihlalle että tästä kissasta tulit mieleen sinä ja hän vastasi. "Äiti. Minähän olin pienenä samanlainen kuin Elli ja sitten minä kasvoin isoksi tytöksi ja nyt olen välillä kissamainen. Minullahan on haukan katse." Hyvin Pihlamainen toteamus.


perjantai 18. toukokuuta 2018

Pikkusiskon vauhdikkaampi lapsuus

Keskiviikkona oli Ellin toinen syntymäpäivä eli yksi vuosi tuli plakkariin. Samalla ihanaa ja kamalaa, että mulla ei ole kohta enää vauvaa. Olen tosi onnellinen siitä että tytöt kasvaa isommiksi, sillä olen kokenut vauva-ajan moneen otteeseen hyvinkin haastavana. Kohta meidän vauva puhuu lauseita ja me ymmärretään toisiamme paremmin, liikkuminen helpottuu ja leikkikaverit alkaa kiinnostaa ihan eritavalla. Pääosin siis kaikki on oikein hyvin ja odotan innolla tulevia vuosia ja seikkailuja lasteni kanssa. Silti muistelen lämmöllä niitä aikoja kun tytöt oli ihan pieniä ja tuoksui vauvalta. Tiedättehän sellaisen jännän vauvan hajun, joka on varsinkin vauvan hiuksissa? Vaikea kuvailla sitä, mutta se on ihana. Onneksi lähipiirissä on vauvoja joita saan paijailla ja nuuskia.
Annan tirpat, scndinaavinen koti, Peikonlehti, olohuone
Me hengailtiin muutama päivä kahdestaan isosiskon ollessa mummolassa ja ne päivät oli kuin ennen vanhaan Pihlan ollessa pieni. Kuopus on saanut kokea varsin vauhdikkaan ensimmäisen vuoden isosiskon seurassa. Pihla on innokas ja avulias vauvanhoitaja, vähän liian rajukin välillä. Elliä on totisesti muokattu ja halittu. Pieni on myös aika rämäpäinen otettuaan mallia siskon kiipeilyistä ja pomppimisesta. Pihla oli neljävuotiaaksi ainut lapsi perheessä ja sai jakamattoman huomion. Kotoa ei löytynyt ketään kiipeilyyn kannustavaa esikuvaa, joten hän oli myös aika varovainen. Uskon että pikkusiskona oleminen on vaikuttanut Elliin siten, että hän, esikuvan innoittamana haluaa on vauhdikkaampi, kovaäänisempi ja uhkarohkeampi kuin siskonsa samassa iässä. Pihla taasen on oppinut pienemmän huomioimista ja ymmärtää että sisaruksen kanssa pitää jakaa kaikenlaista, niin leluja kuin vanhempien huomiotakin.
Elli on aina ollut tosi nauravainen ja kunnon humoristi. Hänellä on sellainen jännä tirsotus ilme, jolla kalastelee yleisön nauruja. Hän nukkuu yönsä hyvin omassa huoneessaan, heräillen siinä viimeistään puoli kahdeksalta, ellei aamuvirkku isosisko malta olla herättämättä kaveriaan leikkeihin jo aikaisemmin. Hän sormiruokailee, tyhjentelee kaappeja ja milloin mitäkin ja seuraa isosiskoaan kaikkialle. Usein he leikkivät vierekkäin omia leikkejään sulassa sovussa ja välillä peuhaavat yhdessä pitkiäkin aikoja. Joskus Pihlalta menee hermo kun Elli tuhoaa leikin järjestyksen. Vastaavasti Elliltä menee maltti kun isosisko ottaa kädestä tavaran.
Pihlan ollessa poissa Elli on erilainen. Hän hakee paljon katsekontaktia ja läväyttää aina leveän hymyn. Hän selvästi nauttii kehuista. Kun ollaan kahdestaan kotona hän on myös huomattavasti hiljaisempi. Hauskaa jokellusta ja äänteitä tulee kyllä paljon, mutta pienemmällä volyymilla kuin jos sisko olisi paikalla. Silloin pitää ehkä taistella enemmän saadakseen äänensä kuuluviin. Näinä parina yhteisenä päivänä me käytiin vaunulenkeillä ja piipahdettiin läheiseen leikkipuistoon taputtelemaan kakkuja. Syötiin muun muassa persikoita koska ne on Ellin lemppareita ja siivottiin viikonlopun synttärijuhlia varten.
Annan tirpat, scndinaavinen koti, Peikonlehti, olohuone, vanha tuoli

Annan tirpat, scndinaavinen koti, Peikonlehti, olohuone, vihreä nojatuoli

Tänään me juhlitaan vohvelikestien merkeissä, tunnelma on sähköinen kun Pihla ei millään malttaisi odottaa kakun maistamista. Eilen illalla saapui jo ekat vieraat kahden kissan ja vauvan kanssa. Niitä on sitten ihmetelty tämä aamu. 

Mukavaa viikonloppua!

maanantai 7. toukokuuta 2018

Mama ja Mini Neulomon kuvauksissa

Annan tirpat, Anna-Maria Mäkelä, kotimaiset vaatteet, ekologiset vaatteet, Nokian neulomo, Koivu-kuosi
Minulla ja Pihlalla oli ilo viettää huhtikuinen aamupäivä Neulomon valokuvamalleina. Kuvaustilanne oli rento ja Lotta Polviander sai ikuistettua studiollaan meistä kauniita ja iloisia kuvia. Niistä ei juurikaan huomaa sitä jännitystä mikä meillä oli, olihan tämä sentään eka mallikeikka ikinä.

Neulomo on minulle tuttu merkki. Ostin ekan mustan Marika-tunikan muutama vuosi sitten ja se on yhä yksi lemppareistani. Pidin sitä paljon raskausaikana legginsien kanssa, mutta nykyään yhdistän sen useimmiten sukkahousujen ja ballerinojen kanssa. Ihanan rento vaate. Ostopäätökseeni vaikutti silloin todella paljon Neulomon syntytarina, kuinka Nokian Neulomo Oy vuonna 2016 päätti rohkeasti jatkaa Nanson tehtaalla kotimaisten vaatteiden valmistusta. Suomen tekstiilitehtaat olivat jo pääosin siirtäneet tuotantoaan ulkomaille. Kotimainen tuotanto oli jo kasvava trendi, mutta ei vielä tarpeeksi suuri että sitä olisi uskallettu korostaa mainonnassa ja uskottu että sillä olisi vaikutusta asiakkaiden ostokäyttäyttymiseen. Työskentelin tuolloin myyjänä tekstiilituotteiden parissa ja asiakkaat olivat todella usein kiinnostuneita kuulemaan tuotteiden valmistusmaan. 

Neulomon toiminnan avoimuus ja vuorovaikutus muiden kotimaisten toimijoiden ja asiakkaiden kanssa on ihailtavaa. Yhteistyössä on voimaa, myös kotimaisessa tekstiiliteollisuudessa. Myös Neulomon innovatiivinen ote uusiin materiaaleihin ja ekologinen ajattelu kiinnostaa. Tästä tuoreena esimerkkinä Remium- neulossekoite, joka sisältää puukuitua ja leikkuujätepuuvillaa. 

Annan tirpat, kotimaiset vaatteet, ekologiset vaatteet, Nokian neulomo, valokuvamalli

En voi sanoa että olisin aina miettinyt vaatteideni eettisyyttä. Opiskeluaikoina ja pitkään sen jälkeenkin ostopäätökseeni vaikuttavia tekijoitä olivat ulkonäon ja käyttötarkoituksen ohella hinta ja materiaalit. Nyt jälkeenpäin ajatellen tuntuu kummalliselta, etten edes tekstiilimuotoilun opintojeni aikana hirveästi pohtinut, kuka vaatteeni valmistaa. Tykkäsin kyllä jo silloinkin ommella itselleni mekkoja ja ilahduin aina tehdessäni hyviä löytöjä kirppiksellä. Nyt pyrin harkitsemaan vaateostojani hyvinkin tarkkaan suosien mieluiten Suomalaista tai vastuullisesti muualla tuotettua. Kotimaisten ja tyylikkäiden vaatteiden löytäminen on tänä päivänä jo paljon helpompaa kuin vuosikymmen sitten ja uusia mielenkiintoisia vaatemerkkejä nousee jatkuvasti. Lempivaatteessani tunnen itseni kauniiksi ja sen pukemisesta tulee mukava olo, mutta sen lisäksi erityisen rakkaan siitä tekee taustalla oleva tarina, laadukkaat materiaalit ja vastuullisuus. 

Annan tirpat, kotimaiset vaatteet, ekologiset vaatteet, Nokian neulomo, valokuvamalli
Mekkojen kuosi on Anna Huovialan suunnittelema Koivu. Päälläni on Aino-mekko ja Pihlalla Hippa-mekko. Muut Mama ja Mini- malliston vaatteet ovat nähtävissä ja tilattavissa vastuullisiin brändeihin keskittyneessä nettikauppa WeecosissaPihla tokaisi kuvat nähtyään että toi seepramekko on hieno. 


Kuvat: Lotta Polviander Photography

Mukavaa toukokuista viikkoa!. 

torstai 26. huhtikuuta 2018

Kun ilmapallo poksahti ja se oli hauskaa!

Confettipallo, vappu, kirkkaat värit, Annan tirpat
Confettipallo, vappu, kirkkaat värit, Annan tirpat
Confettipallo, vappu, kirkkaat värit, Annan tirpat






Ostin meille hienoja confettitäytteisiä ilmapalloja. Niiden sisällä olevat silkkipaperit suhisee ja leijjuu pallon sisällä kun niitä heittelee. Erityisen riemukasta oli kun Elli otti tiukan halausotteen pallosta ja se poksahti. Ihana oli se hölmistynyt ilme kun värikkäät confettihiutaleet vaan leijaili olkkarin lattialle. Mutta erityisen onnellinen olin isosiskon, entisen ilmapallon poksahdusta kammoksuneen reaktio tilanteeseen. Kuului vaan riemunkiljahduksia ja loputonta kikatusta! Itse jäin ihailemaan kerrankin kaunista sotkua ihmetellen miten niin pieneen palloon mahtuukaan noin paljon silppua. Kamera oli kätevästi hollilla ja luonnollisesti päätin ikuistaa tämän hulvattoman hetken. En huomannut että siinä samalla pienimmäinen pisteli poskeensa pari paperin palaa. Lopputuloksena poski oli vihertävä ja kieli kirkkaan turkoosi. Mielenkiinnolla odotan mitä väriä vaipasta löytyy.

Kuosisuunnittelu, Annan tirpat, vappu, kuosi, pastellisävyt, pallokuosi


Mutta millainen olisi maailman hienoin confettisotku? Minun makuuni siinä saisi olla hyppysellinen glitteriä ja vaaleita sävyjä. Suunnittelin siitä kuosin. 

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Tulostettava viikkosuunnitelma

Tein itselleni viikkosuunnitelman, jonka avulla ryhmitän paremmin arkea ja johon merkkaan muistettavia asioita. Huomasin että muistinvaraisen tehtävälistan pito ei toimi yhtään, pomppoilin vain epärationaalisesti tehtävistä toisiin ja koin ahdistusta tekemättömistä asioista. Tekstin lopusta löytyy linkki josta voit ladata ja printata suunnitelman myös itsellesi. Olen käyttänyt viikkosuunnitelmaa parin viikon ajan kalenterin tavoin jääkaapin ovessa A4 koossa, mutta ensi viikolle printtaan itselleni pienemmän version, joka sujahtaa viikon jälkeen kätevästi bujon väliin. Siitä sitten näen mitä olen aikaisempina viikkoina saanut aikaan ja ehkä saan tehostettua työskentelyä tutkimalla ajankäyttöäni. Kuvituksena taustalla on suunnittelemani kaktuskuosi siniharmaassa sävyssä.



Minun bujoni toimii nykyään luonnos- ja muistikirjana. Halusin tehdä kalenteristani tosi kauniin ja hienon, mutta en voinut käyttää siihen niin paljoa aikaa kuin olisin halunnut. Kun jatkan bujoilua sitten joskus, teen layoutista varmasti super simppelin ja jätän luonnostelut vain tietyille sivuille.

Ajankäyttö onkin ollut tänä keväänä erityisen pohdinnan alla. Olen ollut kiireinen lasten kanssa ja ehkä pieni kevätväsymys vaivaa. Silti ajatukset on täynnä jos jonkinmoista ideaa ja halua tehdä vaikka mitä!

MITEN KÄYTÄN VIIKKOSUUNNITELMAA

Tavoitteet ovat laajempia kokonaisuuksia, joihin haluan pyrkiä pidemmällä aikavälillä. Ne voivat liittyä liikkumiseen (käyn lenkillä kaksi kertaa viikossa) tai vaikka aikomukseen mennä iltaisin ajoissa nukkumaan. Ne voivat olla samoja viikosta toiseen. 
- Tehtävälistaan merkitsen asiat, jotka haluan tai jotka täytyy saada tällä viikolla tehtyä. Sen sijaan että kehitän listaa mielessäni ja poukkoilen tekemättömistä töistä toiseen saamatta mitään kunnolla valmiiksi, koitan keskittyä yhteen asiaan kerralla ja ruksia sen sitten tehdyksi.
- Viikkokalenteria käytän menojen merkitsemiseen ihan normaalin kalenterin tavoin.
-Muistiinpanoihin lisään sähköpostiosoitteita, puhelinnumeroita ja muuta sillä hetkellä muistettavaa.

Annan tirpat, viikkokalenteri, bujo, bullet journal, graafinen suunnittelu, kaktuskuosi, ilmainen tulostettava

Voit tulostaa suunnitelman koossa A4 tästä linkistä
ja vihon väliin menevän pienen version tämän linkin kautta.

torstai 29. maaliskuuta 2018

8 asiaa meidän pääsiäisestä

Parin kuukauden kuluttua ole yhtään lunta. On kummallista ajatella, että tämän valkoisen ja hienoja pakkaspäiviä täynnä olleen talven jälkeen tulee kevät ja tuolla jään alla on oikeasti maata, josta kasvaa ruohoa ja kukkia. Ja siellä jossain mönkii matoja ja ötökät horrostaa kivenkoloissa. Näitä asioita mietin tänään bussipysäkillä, kun huomasin erään tietä reunustavan kiveyksen tulleen esille lumen alta. Aurinko oli sulattanut siihen lämpimän kohdan ja se lumeton laikku näytti ihan keväältä. 

En ole aikoihin kertonut minun ja tyttöjen kuulumisia, joten päätin tehdä sen kymmenen kohdan pääsiäisaiheisena erittelynä. Seuraavana siis minun (ja vähän meidän perheen muidenkin) pääsiäisen kohokohdat TOP 8.

1. Herkut

Kiistaton ykkössija tämän juhlapyhän herkuissa minulla ja Pihlalla on suklaa. Erityisesti suklaamunat, itse tarkennan vielä että Kinder -merkkiä pitää olla. Meillä ei olla yhtään perinteikkäitä juhlapyhien ruokailujen suhteen, ja yleensä noukin juhlista jonkin kivan aiheeseen liittyvän ruuan herkuteltavaksi. Toisin kuin muut meidän perheessä, tykkään myös mämmistä ja pashasta. 

Virpomisoksat, pajunkissat, silkkipaperi, annantirpat, paperiaskartelu




2. Pienet lelut

Ysärin lapset muistaa varmasti ne kovamuoviset kilpparit, leijonat ja muut kaverit. Voi kun kaipaan sellaisia kestäviä ja symppiksiä Kinder -yllätyksiä! Voisin puhua tästä aiheesta pitkään ja niin teinkin viimeksi eilen iltapäivällä, kun paljastui että kaverillani oli aika hieno kokoelma näitä aarteita. Tuntuu että kaikki tämän vuosituhannen puolella avaamani yllätysmunat on sisältäneet heppoisia ja ihan tylsiä leluja. Uusin juttu yllätysten saralla on nähtävästi saada super pieniä värikyniä tai esineitä, jotka paljastuvat salakavalasti tusseiksi. Niiden teho riittää muutaman väritystuokion verran, jonka jälkeen ne saa nakata roskiin. Eli voi niitä hyviä aikoja! 

pajunkissat, annantirpat, pääsiäinen, vesivärit, maalaus, pääsiäispupu

3. Puruvimma

Nuorimmaisella on vihdoinkin ne kaksi ylähammasta, joita niin hartaasti odotettiin ja lisää on tulossa. Elli on viime viikot jyrsinyt ahkerasti niin dubloja, pahvilaatikoita kuin ruisleipääkin. Äidin kauhistukseksi kaikenlaisia pikkuleluja pyörii kielen päällä, en tiedä onko jotakin jopa nielty. Myös edellä mainittuja yllätyksiä saa noukkia suusta, kun ne varoituksista huolimatta jää joskus lattialle tai pöydän kulmalle.

4. Virpomisoksat

Tämän vuoden oksat on samaa sarjaa kun viime vuoden kisut. Tarvikkeina oli pahvia, silkkipaperia ja kuumaliimaa. Kiitos mummille kun toit meille oksia.

5. Pääsiäispupu

Minulla ja pääsiäispupulla on diili. Piirsin palmusunnuntain aamulle aarrekartan, johon oli merkattu yllätysten paikat tuntomerkkeineen. Pupu kävi heittämässä aarteet edeltävänä yönä suunniteltuihin paikkoihin. Toteutin Pihlalle aarrejahdin myös viime vuonna ja se oli ihan menestys! Piilotetut jutut oli tietenkin suklaamunia, joilla herkutellaan nyt  viikonloppuna.

Munien maalaus, mustikka, pääsiäinen

6. Munien maalaus

Me on maltettu maalata vain muutama muna, mutta jos tykkää sinisistä sävyistä, kannattaa tutustua mustikalla maalaamiseen. Kotoa saattaa löytyä myös paljon muita aineita, joilla saa pääsiäismunansa väritettyä, kuten esim. kahvi tai vadelma.

7. Rairuoho

Tämän vuoden ruohosta tuli harva kuin mikä. Päiväkoti onneksi pelasti kun lapset olivat kasvattaneet kotiin viemisiksi mukilliset tuuheaa ohraa. Meidän harva viljelys on siitä hyvä, että sinne mahtuu käyskentelemään ihan hirveän suuri määrä pikkutipuja.  

8. Pukeutuminen

Pihla tykkää lepakoista ja onkin viime vuodet ollut pääsiäisenä sekä vappuna aina lepakko tai musta kissa. Virpomaan mentiin minä huivipäisenä perinteisenä noitana ja hän tietenkin mustana lepakkona. Elli jäi tänä vuonna kotiin. Kuvittelin hänet jo mielessäni mitä söpoimmäksi pikkunoidaksi huivissa, poskien mustissa täplissä ja essussa, mutta seuraavana vuonna sitten. Muutenkin me tehtiin täsmävirpomiset vain pariin tärkeään paikkaan.

Vesivärit, akvarelli, pääsiäinen, pajunkissat, pääsiäispupu, annan tirpat, vesiväritaide, pastellisävyt


Me vietetään seuraavat yönseudut Espoossa siskoni luona, jossa on tyttöjen pienenpieni serkkutyttö ja kaksi ihan oikeaa kissaa. Minulla kun on vaan se eksoottinen musta lepakkokissa. 

Tipuisat ja kivat pääsiäiset teille! Kuulemisiin!


maanantai 19. maaliskuuta 2018

Hiihtäjätyyppini on hidas pertsaaja

Anna-Maria Mäkelä, kuvitus, perinteinen hiihto, latu, sukset, monot, suksi ei luista

Kaksi asiaa, joista en pitänyt lapsena yhtään oli hämähäkit ja hiihtäminen. Kätevästi kesälle ja talvelle molemmille omat inhokit. Araknofobian kanssa minulla on vielä työnsarkaa, mutta hiihtäminen ei harmita enää yhtään.  
Ensimmäinen selkeä muisto suksien päältä liittyy kerhon hiihtokilpailuihin. Olin aika pieni enkä tajunnut yhtään että pitää hiihtää mahdollisimman lujaa maaliin, vaan haaveilin ladun varressa tuijotellen pilviä ja kinoksista törröttäviä korsia. Matka oli pellolle tehty puoliympyrä, ei tosiaankaan mikään pitkä, vaan sellainen alle kouluikäisille suunniteltu nopea lenkki. Takaa tuli muita lapsia jotka ohitteli. Joku huusi latua ja jupisi jotain että miksi tuo tyttö ei liiku. Äidin piti nostaa minut pois tieltä ja tulin viimeisenä maaliin muiden hoputtaessa kovaan ääneen. Kaikki sai palkintolusikat, mutta muistoksi minulle jäi ahdistava olo. Päätin luultavasti sillä hetkellä että olen ihan surkea tässä hommassa. Muuten kyllä pidin kilpailuista ja en jäänyt harmittelemaan häviöitä, mutta jostain syystä vakuutin itselleni että olen huono hiihtäjä ja se on inhottava laji muutenkin. Isän mukaan olin kerran sanonut hiihtolenkillä, etten aio hiihtää enää yhtään ja jos hiihdän, niin auton kyydissä kotiin. Koulussa mieluiten luistelin ja hiihtolenkit vetelehdin tai jäin leikkimään kaverin kanssa ladun varteen. 
Lukiossa päätin antaa hiihdolle mahdollisuuden. Se on kuitenkin hyvä laji peruskunnolle ja maaseudulla talviliikuntalajien harrastusmahdollisuudet oli aika kortilla. Ei myöskään parane väheksyä esimerkin voimaa. Isä on ihan ultimate hiihtohenkilö ja jos jokaisena talvisena päivänä kuulee ylistystä, kuinka hieno hiihtolenkki taaskin oli, niin täytyyhän siinä olla jotain perää. Ymmärsin että hiihtäminen on kivaa silloin kun sen tekee omin ehdoin ja sopivalla vauhdilla. Ainakin minun kohdallani näin on.
Viime viikolla mummolassa hiihdin kerran. Alkuillallan tihenevässä lumisateessa hiihtolenkin taittaminen ystävän kanssa oli aika tunnelmallista. Lumisade kesti yön yli ja aamulla kinokset huiteli yli puolen metrin. Oli tosi nättiä. Pihla kävi pulkkamäessa moneen otteeseen ja Elli sai elämänsä ekan lumipesun, kun laskin sen kanssa liukurilla päin lumikasaa. Tampereella tuntuu vähän keväältä. Tiellä on pieniä puroja ja linnut laulaa aamuisin vallattoman kovaa.